Vanhemmat luovat mallin, jonka mukaan lapset harjoittelevat rahan käyttöä. Myös muulla lähipiirillä kuten ystävillä, isovanhemmilla ja koululla on merkitystä. Uskon kuitenkin että suurin vaikutus on omilla vanhemmilla, tai jos ei vanhempia ole niin sitten huoltajilla tai perheellä.
Itse olen elänyt perheessä, jossa rahasta ei ole sen kummemmin puhuttu, eikä säästämisestä/sijoittamisesta ainakaan. Koen myös, että vielä tänäkin päivänä moni ihminen suhtautuu hieman skeptisesti sijoittamiseen. Säästämiseen suhtaudutaan myötämielisemmin, mutta usein kuulee lauseen "ettei ole mitään mistä säästää". Joten itse en ole saanut oppeja säästämisestä tai sijoittamisesta juurikaan kotoa, mutta ajokorttia varten äitini säästi pienestä pitäen joka kuukausi rahaa minulle, sisaruksilleni sekä lapsenlapsilleen. Ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana niillä rahoilla ja jäi minulla vähän rahaa autoonkin.
No kun palataan ajassa taaksepäin niin ostin puolisoni kanssa ensimmäisen oman kotimme 19-vuotiaana, ilman säästöjä ja vanhempien takaamana. Kävin lukion ja sen jälkeen pidin välivuoden ja päädyin siivoojaksi. No siivoojan palkkahan ei ollut mikään päätä huimaava ja sinänsä asuntolainan kanssa olisimme vielä pärjänneet hyvin. Itselleni koirat ja koiraharrastukset ovat aina olleet tärkeitä, joten rahaa upposi rakkaaseen harrastukseen. Asuimme myös sen verran kaukana, maaseudulla ja julkinen liikenne kulki huonosti, joten kaksi autoa piti olla. Sen lisäksi talomme oli vanha rintamamiestalo, jossa ei ollut muun muassa sisä-wc:tä, tai vettä ei tullut sisälle. Lisäksi se vaati koko ajan parannuksia, joten talon ylläpitoon upposi vuosien saatossa rahaa ja paljon!
Eli velkaa kertyi salakavalasti ja elämän tyylimme oli sellainen, että kaikki mitä tulee niin on käytetty ennen seuraavaa palkkapäivää, eikä säästöjä ollut. Ai niin käytiinhän me myös ulkomaan matkoilla, oli rahaa tai ei. Säästäminen/sijoittaminen tuli minulle ensi kertaa konkreettiseksi silloin kun olin saanut esikoisen ja noin muutama vuosi myöhemmin lähdin uudestaan opiskelemaan, tällä kertaa sairaanhoitajaksi. Kävimme pyytämässä pankista lainanlyhennystä ja päädyimme sen jälkeen avaamaan pankin ehdotuksesta rahastosäästötilit. No ei ottanut tuulta alleen tämä ratkaisu, koska ei ollut vielä opittua mallia kuinka säästää ja ei ollut PUSKURIA! Joka paikassa toitotetaan aina puskurin tärkeydestä ja se on ihan totta, se antaa sinulle taloudellista liikkumavaraa. Ei tarvitse murehtia jos vaikka pyykkikone hajoaa, että otanko korkeakorkoisen lainan vai "lainaanko" rahat itseltäni.
Joitakin vuosia sitten, sanoisinko 7-8 vuotta sitten omassa päässäni tapahtui jotain. Sanoin puolisolleni, että nyt aletaan kaikki ylimääräinen raha laittamaan lainojen nopeutettuun takaisin maksuun, että koitetaan päästä nyt vihdoinkin "huonosta" velasta pois. Olin kylläkin hetkeä aiemmin myös valmistunut sairaanhoitajaksi, saanut töitä ja aika oli otollinen. Pikku hiljaa aloitimme vyöryttämään lainoja pois. Aloitimme pienimmistä lainoista, edeten suurimpiin. Lopulta oli lainat ja visat maksettu pois, tunne oli huikea! Olin vapaa! Vihdoinkin ensimmäistä kertaa aikuiselämäni aikana tunsin, että suuri taakka lähti harteiltani pois. Myimme tuossa ohessa myös talomme, joka yllätykseksemme meni todella nopeasti kaupaksi. Talon myynnistä emme juurikaan saaneet rahaa, mutta sen sijaa seuraavat kaksi vuotta sukulaisen luona asuminen mahdollisti säästämisen maksimoinnin. Koska emme olleet enää ensiasunnon ostajia niin tarvittiin suuri omarahoitusosuus, lisäksi piti maksaa varainsiirtovero ja muita kuluja, joten rahaa upposi, jotta saimme unelmiemme kodin.
Lisää kommentti
Kommentit